SuomiPitkä tie, osa I - Euroopan lainsäädäntöprosessi
Obowiązuje od zaledwie kilku lat na mocy dyrektywy 2019/1937 w sprawie stosowania kolorowych materiałów i nowej dyrektywy w sprawie stosowania kolorowych materiałów do celów badawczych. Til dette formål kræver det en radikal ændring, både på europæisk og nationalt plan. W odniesieniu do wysiłków UE na rzecz ustanowienia standardów, jest to wyraźna okazja dla Komisji do zainicjowania procesu opracowywania standardów europejskich w oparciu o zasady pomocniczości.
Toimivalta
On tehtävä ero Euroopan unionin lainsäädännön ja jäsenvaltioiden, siis myös Saksan, lainsäädännön välillä. Euroopan unionilla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) valtuudet antaa tiettyjä säädöksiä. Tietyillä aloilla, kuten tulliliitossa, vain Euroopan unioni voi antaa normeja. Muilla aloilla unioni voi antaa lakeja vain, jos lainsäädännöllinen tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin kuin jäsenvaltioiden tasolla.
Nimitysoikeus
Jokainen lainsäädäntömenettely alkaa siitä, että joku tekee lakiehdotuksen. Aloiteoikeus on elimillä ja henkilöillä, joilla on oikeus tehdä ehdotus.
Euroopan tasolla vain Euroopan komissiolla on aloiteoikeus. Jäsenvaltiot nimeävät sen jäsenet, ja Euroopan parlamentti valitsee ne. Vastaavia jäsenmaiden tasolla ovat säännöllisesti hallitukset. Jos komissio ei tee lainsäädäntöehdotusta jollakin alalla, muut lainsäädäntöprosessiin osallistuvat toimielimet tai unionin kansalaiset voivat pyytää sitä tekemään niin.
Komissio voi valita kahden eri säädösmuodon välillä: asetuksen ja direktiivin. Kun asetus on hyväksytty, sitä sovelletaan suoraan kaikkiin jäsenvaltioihin ja unionin kansalaisiin. Direktiivissä taas muotoillaan tietyt vaatimukset, jotka jäsenvaltioiden on saatettava osaksi omaa lainsäädäntöään. Esimerkiksi ilmiantajadirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä laki, jossa muun muassa vaaditaan vähintään 50 työntekijän yrityksiä perustamaan sisäisiä ilmiantajayksiköitä.
Joskus direktiivi sallii tiettyjä poikkeuksia sen vaatimuksista. Usein jäsenvaltiot voivat toteuttaa direktiivin tavoitteita laajempia toimenpiteitä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaisia direktiivejä kutsutaan vähimmäistason yhdenmukaistamiseksi, koska unioni saavuttaa näin ainakin vähimmäissuojan tason jäsenvaltioissaan. Ilmiantajadirektiivi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden laajentaa ilmiantajansuojaa. Näin ollen uuden lakiehdotuksen mukaan heitä suojellaan paitsi silloin, kun he ilmoittavat unionin oikeuden rikkomisesta, myös silloin, kun he ilmoittavat erilaisista muista kansallisen lainsäädännön rikkomisista.
Äänestys
Nyt komissio on siis hypoteettisesti ehdottanut asetusta tai direktiiviä. Jatkotoimet riippuvat menettelyn tyypistä. Suurimmassa osassa tapauksia kyseessä on niin sanottu tavallinen lainsäätämisjärjestys. Sitä kutsutaan myös yhteispäätösmenettelyksi, koska Euroopan parlamentilla on mahdollisuus osallistua lainsäädäntöehdotuksen muotoiluun.
Komissio toimittaa ehdotuksensa Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle. Viimeksi mainittu koostuu jäsenvaltioiden ministereistä. Parlamentti äänestää ehdotuksesta ensimmäisessä käsittelyssä ja toimittaa tuloksen ministerineuvostolle. Tällöin se voi myös ehdottaa tarkistuksia komission ehdotukseen. Tämän jälkeen ministerineuvosto äänestää myös ehdotuksesta ja parlamentin tekemistä tarkistuksista.
Jos neuvosto hylkää parlamentin ehdotuksen, suoritetaan toinen käsittely. Tässä toisessa käsittelyssä Euroopan parlamentti äänestää uudelleen ministerineuvoston ehdotuksista. Jos se hyväksyy ne, säädös katsotaan hyväksytyksi. Jos se hylkää, lainsäädäntömenettely jää tuloksettomaksi. Jos parlamentti ehdottaa uusia tarkistuksia, sen on toimitettava ne uudelleen ministerineuvostolle ja Euroopan komissiolle.
Jos komissio hylkää ehdotuksen, ministerineuvosto voi yksimielisesti kumota veto-oikeuden. Jos taas ministerineuvosto hylkää muutokset, sovittelukomitea kutsutaan koolle erityiselimenä. Komitean tehtävänä on päästä sopimukseen erityismenettelyssä yhteistyössä parlamentin, ministerineuvoston ja komission kanssa.
Ilmiantajadirektiivin tie ei ollut kovin pitkä Euroopan tasolla. Euroopan parlamentti hyväksyi ehdotuksen jo ensimmäisessä käsittelyssä äänin 591 puolesta, 29 vastaan ja 33 tyhjää. Myös ministerineuvosto hyväksyi komission suunnitelman.
Päätelmä
Kun säädös on läpäissyt eurooppalaisen lainsäädäntöprosessin, se on lopuksi julkaistava. Tämä tapahtuu aina Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Usein säädöksen voimaantulon ajankohta määräytyy säädöksen itsensä perusteella. Muussa tapauksessa se tulee voimaan 20 päivän kuluttua julkaisemisesta.
Eurooppalainen lainsäädäntöprosessi määräytyy pitkälti komission, parlamentin ja ministerineuvoston muodostaman institutionaalisen kolmion perusteella. Koska väärinkäytösten ilmoittamista koskevat eurooppalaiset suuntaviivat annettiin direktiivin muodossa, myös niiden on läpäistävä saksalainen lainsäädäntömenettely. Tätä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin tämän artikkelisarjan II osassa.
Odmítnutí odpovědnosti
Obsah našich webových stránek je určen pouze pro obecné informační účely a nepředstavuje právní poradenství. Informace na našich webových stránkách nemohou a nemají nahradit individuální právní poradenství od právníka. Nezaručujeme, že informace na našich webových stránkách jsou správné, úplné nebo aktuální.